Mitä sana "lapp" tarkoittaa?

Johdanto

Saamelaisia on kutsuttu satoja vuosia nimillä "lapp" tai "lappalainen", mikä on kielellisesti outoa, sillä missään eri saamelaismurteissa tavausmuotoa "lap" ei esiinny. Suomen kielellä lappi, lappalainen, lapinmaa sekä lapinkylä ovat niin syvästi juurtuneita sanoja sekä kansan- että virkakieleen, että sitä on vaikea Suomessa kyseenalaistaa. Tiedettävästi lapp – sanan käyttöä suomen kielellä ei näytä olleen kyseenalaistettu, eikä myöskään haettu etymologisia taustoja. Lapp – sana on myös kasvanut kansankieleen siten, että se on alkanut tarkoittaa saamelaista. Toiset sanovat sen tarkoittavan metsä ja pyyntisaamelaisia ja toisille se on heidän oma alkuperäiskansatunnuksensa.

Tilanne on saman suuntainen myös Ruotsissa. Jopa Ruotsin Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Håkan Johnsson sanoi kuultuaan, että Suomen saamelaiskäräjälain muutosesitys uhkaisi poistaa lappalaiskäsityksen, että "se on mahdottomuus, sillä sehän poistaisi hyvin monelta saamelaiselta itseidentifikaatio oikeuden, mikä uhkaisi heidän jo heikkoa itsetuntemusta". Vanhemman sukupolven saamelaiset tuntevat itsestään lappalaisnimityksen paremmin, kuin saamelaisnimityksen. Saamelainen nimitys ei ainakaan vielä saanut otetta lapp – sanan yli, vaikka saamen kielen elvyttäminen tänä päivänä on kovasti noussut ja vaikka Suomen Saamelaiskäräjät kutsuu lappalaisia eri kansaksi ja haluaa poistaa lappalaisten alkuperäiskansaoikeudet. Nimityksen "lappalainen" tärkeys näyttää kuitenkin säilyneen metsä- ja pyyntisaamelaisten yhteisössä.

Taustaa

Venäjän arkistoista on löytynyt termi "lop" tai "lopare", tarkoittaen "paeta, juosta, mennä pois tai eristäytyä". Tämä muistuttaisi hieman Ruotsin kielen sanaa "löpa", mikä tarkoittaa "juosta" termiä. Voitaisiin kysyä, että onko näillä sanoilla mitään tekemistä ruotsin sanan "löpa" juosta, tai "löpare" juoksijan kanssa, joka juoksee tai pakenee? Etymologista perustaa sanalle "lapp" ei ainakaan vielä ole löytynyt 1600–1900 lukujen saamelaisia koskevista asiakirjoista. Tutkimuksemme on kääntänyt suunnan varhaiseen keskiaikaan, perusajatuksena sen ajan latinan kielen käyttö. Lähtökohtana ne yhteisöt, jotka osasivat kirjoittaa ja lukea, eli munkit, papit sekä silloinen valtaväestö.

Lähteet: Fenni - Wikipedia, Skridfinnar - Wikipedia, L Lundmark, 1982, E Sarivaara, 2012

Lappalainen – Saamelainen – Skridfinn?

Ensimmäinen maininta saamen kansasta löytyy vuodelta 98 jKr, jossa roomalainen tutkija Tacitus kutsuu heitä ruotsiksi käännettynä "fenner" tai "finnar". 500-luvulla Prokopios kutsui heitä "skrithiphinoiksi" (ruotsiksi: skridfinnar). Tämä nimitys lappalaisista/saamelaisista jatkui koko ensimmäisen vuosituhannen ajanlaskusta alkaen ja vasta 800 luvulla mainitsee Hålogalandin kuningas Ottar ensimmäisen kerran sanan "lapp" tai "same" nimityksen. Tästä ei kuitenkaan olla täysin varmoja, mitä sanaa Ottar käytti. Ottar kertoi Englannin kuninkaalle noin vuonna 890 omistavansa 600 kesyä poroa, joita saamelaiset hoitivat, ja joista 6 kappaletta oli houkutusporoja. Ottar peri vuotuisveroa heiltä. Rikkain joutui maksamaan 15 näädän nahkaa, 5 poronnahkaa, yhden karhuntaljan, höyheniä, yhden saukon nahan, yhden mursun- ja hylkeennahan, kaikkea yhteensä vähintään 60 syltä. Tätä on kuitenkin prof. Lennart Lundmark kyseenalaistanut koska ei suoraan mainita, että millä nimellä Ottar heitä kutsui – saamelaiset vai lappalaiset? Mikä ero näillä olisi? Jotkut tutkijat sanovat hänen hänen käyttäneen "saamelaiset" ja toiset tutkijat taas "lappalaiset" nimitystä.

900-1300 - luvuilla

Kristinusko voitti pakanalliset pohjoismaat ja asa-jumalat joutuivat väistymään "valkoiselle Kristukselle". Venäjän ortodoksinen kirkko otti vallan Suomessa ja roomalaiskatolinen Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa. Useat 1200-luvun ristiretket suuntautuivat Jerusalemiin mutta Ruotsin retket suuntautuivat myös Suomeen. Syynä tietysti se, että nämä kaksi uskonto näkemystä tulkitsivat Raamattua eri näkökulmista ja siksi ihmiset oli käännytettävä ns. "oikeaan uskoon". Uskonnot olivat syitä useille sodille. Nykyisen Suomen itäinen osa oli usein sotien taistelukenttänä. Uskottiin myös, että kaikki siellä asuvat olivat pakanoita ja siksi heidät piti saada kristityiksi. On varmaa, että ristiretkiä toteutettiin ja tänä aikana Suomen alueen asukkaat kolonisoitiin Ruotsiin ja alue pysyi Ruotsin "itäpuolena" vuoteen 1809 asti. Kyseenalaista on, että asuiko nykyisen Itä ja Pohjois-Suomen alueella asui silloin suomalaisväestöä? Asuiko väestö lapinkylissä tai siidoissa, mikä osoittaisi heidän olleen lappalaisia tai saamelaisia huolimatta siitä, että millä nimellä heitä kutsuttiin?

Lapp etymologia

Vallan ja "ylemmistön" auktoriteetti kieli

Katolisista luostareista tuli voimakkaita maanomistajia ja herroja suurin osin Ruotsi-Suomea. Kirkkoja rakennettiin ja papeista sekä piispoista tuli "viranomaisia" kuninkaan ja aateliston rinnalla. Kirkko uhkasi aina helvetillä, jos ei noudattanut kirkon sääntöjä ja viestejä, minkä voima sai jopa kuninkaan ja aateliset kumartelemaan piispojen tahtoa. Myös politiikkaa kontrolloivat piispat ja kirkon miehet puhuivat latinaa, joka ainoastaan sinänsä oli vallan väline.

Bo Jonsson Grip

1300-1400 luvulla elänyt Ruotsin aateliston edustaja Bo Jonsson Grip, (Gipsholmin linnan perustaja) sai sen ajan Ruotsin kuninkaalta läänityksen mihin sisältyi koko Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkoalue. Hän omisti parhaimmillaan 1/3 Ruotsista ja koko silloisen Suomen alueen, sekä järjesti Ruotsille uuden kuninkaan Albrekt av Mecklenburgin. Hän oli myös kautta aikojen Ruotsin rikkain säätyläinen. Bo Jonsson perusti Suomessa sen ajan tavan mukaan oman armeijan, johon hänen sanotaan keränneen taitavia sotilaita alueensa metsä alueilta ja itäpuolelta. Ketä tarkoitetaan, kun kerättiin "taitavia sotilaita"? Olisiko he olleet "lappalaisia" tai "saamelaisia" – tai vain samaa heimoa ja mitä nimitystä käytti esimerkiksi Bo Jonsson? Asutus Itä-Suomen alueella näyttää olleen lappalais/saamelaista. He eivät kuitenkaan omin päin ole sotineet ja jos heitä pakolla olisi viety Jonssonin armeijaan, niin he olisivat luultavasti yrittäneet paeta. Tällöin olisi pakeneva ihminen juossut pakoon (ruots. löpt, löpa), mikä voisi antaa perustaa "lap" etymologialle "Lop" tai "Lopare". Tähän suuntaan kuvaa myös E. Sarivaara.

Lähde: Pohjolan ristiretket – Wikipedia - Google "Bo Jonsson Grip"

Saamelaisasutus

Saamelaiset elivät Ruotsissa tuolloin etelässä Värmlandissa, Västmanlandissa ja Närken alueella. He elivät myös suurelta osin melkein koko nykyisessä Suomessa. Kirkko, säädyt ja kuningas näki heidät alemman luokan ihmisinä useista syistä. He olivat pukeutuneet nahkavaatteisiin ja asuivat primitiivisissä turvemajoissa tai kotakylissä, eivät osanneet kirjoittaa tai lukea eivätkä olleet kristittyjä. Heidän elämäntapansa poikkesi kirkon ja ylemmistön normeista, jolloin heitä kutsuttiin latinan kielellä "homo stolidus", mikä tarkoittaa "tyhmää miestä".

Lähteet: Vitterhetsnöjen 1980, s. 51 Lars-Erik Edlund - "Hör man hwadh ästu för een frijs". Kaksi invektioryhmää näytelmissä kouludraaman aikakaudelta. Tietoja kirjasta | Litteraturbanken, K Granqvist, 2004 Saamelaisten historia - Wikipedia

1200–1500-luvuilla: Valta vaihtaa kieltä

Kun Gustav Vaasan uskonpuhdistuksen seurauksena katolilaisuus menetti valtansa, niin latinan kielen merkitys katosi. Tänä aikana oli myös Saksan Hansaliitolla suuri vaikutusvalta koko Itämeren alueella ja saksan kieli sittemmin nousi Tukholman, papiston ja säätyjen yleiseksi kieleksi. Luterilaisen uskonnon levitys eteni saksan kielellä, jolloin sitä käytti sekä papisto, kuningas että säädyt. Saksan kieleen käännettiin termit latinasta, jolloin esimerkiksi latinan "homo stolidus" – eli "tyhmä mies", kääntyi pohjoissaksaksi, "lappe"-sanamuodossa. Tämä nimitys ei alun perin suuntautunut koskemaan saamelaisia eikä haukkumasanaksi vaan levisi eri muodoissa eri murteisiin koko Ruotsissa. Koska Suomen alue kuului Ruotsille ja hallitus oli ruotsalainen, niin on myös syytä olettaa, että tämä siirtyi Suomeen. Tätä "kieli kuperkeikkaa" tukee myös se, että kova p kirjaimen lausuminen suomessa ei tuottanut vaikeuksia, jolloin "Lap" tavaus sopi suomalais-ugrilaiseen kieleen.

"Lapp" - valloittaa kaikki Ruotsin…

Ajan mukaan sana "lap" ruotsalaistettiin, josta tuli "lapp". Sana merkitsi yleensä jotain negativiista. Etelä-Ruotsin murteista löytyy sanoja, kuten "fattiglapp" – (köyhä kurja) ja "lappbrud" – (köyhä tyttö, pukeutunut morsiameksi, joka kiertää kerjäämässä). Kumpikaan sanoista ei silloin koskenut saamenkansaa tai lappalaisia vaan oli alentava nimitys yleisesti.

Sana yhdistettiin myös noituuteen ja paholaiseen; "Lappskott" eli "lapinpaukku", joka oli loihdittu sairaus kuten esimerkiksi paiseet. "Lapp" oli myös synonyymi sanoille "troll" eli "noita tai peikko" ja "velho". "Narri", "epäluotettava", "huijari", "hyödytön" ja "arvoton" löytyvät synonyymeiksi "lapp"- sanalle ruotsin kirjakielen ja sanakirjojen mukaan varsinkin aikaisemmista julkaisuista.

Lähde: Ruotsin akatemian sanakirja – SAOB (1939). (Ruotsin uudemmat sanakirjat ovat paljolti poistaneet Lap tai Lapp tavauksen, mikä vaikeuttaa tutkimista, jota on tehtävä arkistoissa).

Kuitenkin "Den Stora Ordboken " (Suuri sanakirja) vuodelta 1983 sisältää Lap tai Lapp tavauksella alkavia sanoja. Ruotsin sanat "blunder" (erehdys) on "lapsus", felskrivning (väärin kirjoitus) on "lapsus calami", kött och fläsk ihop med potatis (liha ja läskikeitto perunoiden kanssa) on "Lappskojs" (pila, tuottaa häpeää), "lappverk" (pikkuasioita ilman järjestystä,) ja "lapplisa" naispuolinen parkkipaikka tarkastaja (huono palkkainen, ala-arvoinen työpaikka).

Kaikki nämä voidaan johtaa saksan "lappe"-sanasta, jota on käytetty myös toisin, kuten esimerkiksi "lappri" eli "merkityksetön, pikkujuttu", tai "tyglapp" eli kangaslappu - pieni merkityksetön kangaspala (Esim. saamelaisten nahkasta tehdyt asusteet). Sanaa "lappri" käyttivät mielellään aikaisemmat Ruotsin kuninkaat – ehkä niistä tunnetuin Karl XII nosti oikean käden pikkurillin erilleen toisista sormista, lausuen tällöin - lappri! Hän tarkoitti sillä, että joku hänen läheisyydessään puhui "mitätöntä tyhjää", jota ei edes kannattanut kuunnella.

Kansallisromantiikan ajan tutkimukset väittävät, että "lapp" tulisi suomen kielestä, mikä kuitenkin on epätodennäköistä, sillä Ruotsin vaikutus siirtomaavaltana oli myös kielellisesti niin merkityksellinen, että sen vaikutus myös kieleen olisi ollut merkittävää. Sanan etymologiaa voi seurata saksan kieleen, joka näyttää saaneen sen latinan kielestä.

Lähteet: Vitterhetsnöjen 1980, s. 51 Lars-Erik Edlund - "Hör man hwadh ästu för een frijs". Kaksi invektioryhmää näytelmissä kouludraaman aikakaudelta. Tietoja kirjasta | Litteraturbanken, SAOB, 1939, Lapp - Wikipedia

Lapp - saamelainen

Yllä olevan selityksen ohella sanaa "lapp" on käytetty myös "saame" synonyyminä. Mutta jo 1600- luvulla Johannes Schefferus kertoi, että lappalaiset kutsuvat itseään saamelaisiksi taikka "sabmelas", mikä viittaa siihen, että saamelaiset eivät itse käyttäneet sanaa "lapp" ja että sana oli peräisin muualta.

Ratkaiseva verotusmuutos vuoden 1600 tienoilla johti saamelaisten kohtalokkaaseen jakautumiseen, jonka vaikutuksista osa saamelaisista siirtyi suurporonhoitoon ja osa jäi veromailleen ja jatkoi elämäänsä ikivanhojen tapojen mukaisesti. Saamelaiset, joista tuli poropaimentolaisia ( eli tunturisaamelaisia) ja jotka lisäsivät kesyporojen määrää, seurasivat niitä ympäri vuoden ja asuivat enemmän eristyneinä valtaväestöstä. Tämä muutos johti siihen, että he pystyivät helpommin säilyttämään omaa kulttuuria ja kieltä.

Lapin veromaille jääneistä alkuperäisistä saamelaisista tuli uudisasukkaiden naapureita, joilta he myös oppivat valtakieltä. Tämä mahdollisesti vaikutti lappalaiskäsityksen muodostumiseen tai säilymiseen heidän osaltaan. Monet saamelaisista kutsuu itseään edelleen "lappalaisiksi", mutta ovat ainakin Ruotsissa ollaan tietoisia sanan halventavasta merkityksestä. Suomessa sanalla "lapp" on jotenkin syvempi merkitys, koska sanalla on keskeinen paikka nykysuomen kielessä ja siksi sitä on vaikea sulkea pois. Näyttää siltä, että sanan halventavasta etymologiasta kuitenkin Suomessa puuttuu tietoa. Valitettavasti myös "lapp" ja "saamelaisen" sanan käyttökulttuurin välillä vallitsee edelleen sekaannukset, vaikka kyse onkin YHDESTÄ kansasta.

Nykyään sanaa "lapp" kuvataan halventavaksi ja syrjiväksi, minkä takia Ruotsin kielensuojelijat eivät suosittele sanan käyttöä. Siitä huolimatta Ruotsin valtionsyyttäjä käytti tätä sanaa Girjas-oikeudenkäynnissä vuonna 2015, mikä johti useiden tutkijoiden kritiikkiin. He meinasivat, että kielen käyttö "voisi olla haettu rotubiologian aikakaudelta".

Vuonna 2017 valtionsyyttäjä halusi perustella sanavalintaansa sillä, että virallinen ruotsinkielinen terminologia nomadeille 1300-luvulta lähtien on ollut "lappalaisia". Tutkija Korpijaakko - Labban mukaan sanaa "lapp" ei kuitenkaan voida rinnastaa "paimentolaisiin", vaan lappalais ammattien harjoittajiin.

Nämä kaksi väitettä tuntuvat harhaanjohtavilta, koska sanaa "lapp" ei voida pitää virallisena ruotsinkielisenä terminologiana paimentolaisille eikä myöskään sen enempää verrata lappalaisten ammattien harjoittajiin. "Lappalaisammatit" on aina kuvattu saamelaisia koskeviksi: keräilyksi, kalastukseksi, metsästykseksi ja poronhoidoksi. Ammatti on ollut ja on vaihtelevaa riippuen siitä, missä saamelaiset asuivat. Jos vesi oli lähellä asuinpaikkaa niin silloin ammattina oli kalastus, jos syviä metsiä niin silloin ammattina oli metsästys. Rannikolla asuvien ammatti oli kalastus tai hylkeen metsästys. Tuntureilla ammatti taas perustui eniten poronpyyntiin ja myöhemmin porotalouteen. Käsityöt on ehkä ollut kaikkien saamelaisten yhteinen nimittäjä, jonka voidaan sanoa kehittyneen pitkän ajan kuluessa. Siksi jyrkkä nimitysluokittelu näyttää harhaanjohtavalta ja sanan merkitys näyttää saaneen alkunsa sääty-ylemmistön ja vallan kielestä.

Lähteet: I Ruong, 1969, L Lundmark, 1982, G Norstedt, 2011, B Marklund, 2015, Samer – Wikipedia

Yhteenveto

Nykyään suurin osa saamelaisista muodostuu metsä- ja pyyntisaamelaisista. Vain pieni osa saamelaisista on puhtaasti poronhoitajia mutta silti tunnetuimpia yleisön silmissä. Sana "lapp", varsinkin Suomessa, on juurtunut syvälle ja kestää todennäköisesti kauan ennen kuin sen käyttö loppuisi – jos koskaan? On mitä todennäköisintä, että termi "lapp" on saanut alkunsa heiltä, jotka osasivat kirjoittaa ja lukea, eli kuninkailta, säädyltä, papeilta ja muulta ylemmistöltä. Latinan kieli oli alkuperäinen vallan ja siirtomaavallan kieli. Ruotsi/Suomi, jolla oli suuria "valtavisioita", johon myös kirkko innokkaasti osallistui, muodostivat Lapp – nimityksen, jota käytettiin ala-arvoisuuden merkkinä. Nimityksellä oli helppo häpäistä kaikkia heitä, joita haluttiin alistaa ja syrjiä. Myöhemmällä keskiajalla saksan kieli sai vahvan aseman, joka saneli myös kielenkehitystä. Sana "lapp" ei näytä olevan perintöä suomesta eikä venäjältä. Sana ei myöskään tähän asti tutkittuna olisi tarkoittava koskevan eri kansaa, vaan on saamenkansalle toinen nimitys heistä.

Maaliskuussa vuonna 2023 - Rörström

Mauri Eira ja Mona Stjerndorff