Pukuperinne

Metsäsaamelaisten pukuperinnettä voidaan seurata katkeamattomasti 1600-luvulta nykypäivään. Pukujen kantajat ovat metsäsaamelaisia, he polveutuvat metsäsaamelaisista suvuista, he identifioituvat saamelaisiksi ja kantaessaan sukunsa pukuja he edustavat kulttuuriaan ja omaa kulttuuriyhteisöä.

1600-luvun saamelaiskalmistosta Savukosken Tanhuasta (Mukkalan kalmisto) on löytynyt useita metsäsaamelaisten perinteisten pukimien kuten peskien eli poromekkojen jäänteitä, sekä kokonaisia karvakenkiä pauloineen. Myöhemmin 1700-luvulta löytyy useampia kirjoituksia metsäsaamelaisten pukuperinteestä, arkipuvuista ja juhlapuvuista, jotka olivat jo tuolloin paljolti nykyisen saamenpuvun kaltaisia koristeisia verka- ja sarkapukuja.

1800-luvulla perinteiset puvut ja pukimet mainitaan myös metsäsaamelaisten esivanhempien perunkirjoituksissa, mikä sekin todistaa perinteen jatkumoa ja perinteisten pukimien käyttöä. Metsäsaamelaisten vanhimmat säilyneet puvut ovat peräisin 1800-luvulta.

1900-luvun alkupuolella otetut valokuvat todistavat nekin pukujen käyttöä metsäsaamelaisten parissa, arkipuvun käyttöä arkielämässä ja poronhoidossa, sekä juhlapuvun käyttöä kirkkomatkoilla ja markkinoilla. Valokuvat ja perunkirjoitukset todistavat, että myös metsäsaamelaiset naiset kantoivat omia pukujaan, eikä se ole ollut 1930-luvun Lapin matkailun mainoskikka tai tarjoilija-asu, kuten disinformaatio väittää.

Pukukertoja ei ole ollut useita, joten metsäsaamelaisten puku on ollut arki- ja työvaate. Koristeet puvuissa on pyritty laittamaan saumoihin (paitsi rintakaari, joka todennäköisesti on alkujaan ollut puohteeseen menevän taskunsuun vahvike) niitä vahvistamaan ja samalla myös tilkitsemään saumakohtaa (lämmittämään). Sama tarkoitus on ollut myös kilven koristeilla.

Kuolajärven mallissa vanhojen pukujen kilpi on pitänyt suojaa tuulelta ja kylmyydeltä. Kilpi on vanhimmissa puvuissa kiinni ommeltu, jottei se irtoaisi työn touhun lomassa. Kilven käyttöä on esiintynyt historian saatossa muidenkin saamelaisryhmien puvuissa (ks. kuva: Nutti-Niku). Kilpi on sittemmin jätetty puvuista pois ja tilalle pääntiehen tehdään kesäpuvuista lainattu syvä kaulus.

Puvut tänä päivänä

Lapin sota-aika koetteli metsäsaamelaista pukuperinnettä ja hävitti vanhoja pukuja ja käsitöitä. Sodan jälkeen pukuperinne toipui hetken, kunnes voimistuneen vaateteollisuuden myötä 1960-luvulla taas hiipui vaikka ei silloinkaan sammunut kokonaan. 

Nykyään metsäsaamelaisten puvut ovat palanneet takaisin käyttöön ja käsityöperinteet ovat elpymässä. Esimerkiksi Kittilässä on luotu ns. yleismalli niille, joilla ei ole säilynyt vanhoja suvun pukuja malliksi. Toisaalta säilyneistä puvuista on luotu sukujen/kylien uudet mallit.